Saittajoen samentuman selvitykset
Mitä tapahtui?
Rupert Exploration Finland Oy sai elokuun 2024 loppupuolella sidosryhmältä ilmoituksen koskien Saittajoen veden samentumaa. Ilmoittaja kertoi Saittajoen veden olleen poikkeuksellisen sameaa kesän 2024 aikana. Yhtiö alkoi selvittämään asiaa maastotutkimuksilla ja vesinäytteenotolla.
Mitä tehtiin?
Saittajoki sekä siihen laskeva Riesiöoja lennettiin kokonaisuudessaan elo-syyskuussa dronella, jotta samentuman lähde voitaisiin tarkemmin paikallistaa. Heinälamminojan alkuosa tarkastettiin myös dronella ja tarkastuksella todettiin samentuman tulevan Saittajokeen Riesiöojan suunnalta. Samassa yhteydessä otettiin myös vesinäytteitä ulkopuoliseen Eurofins Ahma Oy:n laboratorioon analysoitavaksi. Lisäksi tarkastettiin kyseisten vesistöjen lähimmät kairareiät ja varmistettiin ettei samentuma johtunut mahdollisista tulppaamattomista kairarei’istä.
Dronekartoituksen perusteella samentuman lähteeksi osoittautui Riesiöojaan laskeva pieni uoma, joka sijaitsee suurin piirtein Ahmanistumamaan kohdalla ja laskee Riesiöojaan lännestä (kuva 1). Alue on Rupert Exploration Finland Oy:n malminetsintäalueiden ulkopuolella. Samentuman alkulähteellä ei havaittu erityisiä ihmistoiminnan merkkejä, jotka olisivat voineet aiheuttaa samentumaa. Heinälamminojassa, ja Ikkarin malminetsintäalueelle päin tulevassa Saittajoen uomassa ei havaittu samentumaa.
JOHTOPÄÄTÖKSET
Alueelta otettujen vesinäytteiden tulokset viittaavat siihen, että Riesiöojan ja sen myötä Saittajoen uoman samentuma johtuisi luontaisesta ilmiöstä. Kuivan kesän jälkeen vesistön vähähappiset olosuhteet ovat mahdollisesti mobilisoineet luontaisesti maaperässä olevia rautasaostumia Riesiöojaan aiheuttaen veden samentumisen. Yhtiölle raakkuselvityksiä tehnyt taho raportoi myös, että Riesiöojan pohjassa oli selvästi viime syksyn selvitysten aikaan havaittavissa rautasakkaa useammassa paikassa.
Samentuman alkulähteillä esiintyy grafiittipitoisia tuffeja, pieniä rautamuodostumia ja mustaliuskeita. Näissä kivilajeissa esiintyy yleisesti rautaoksidi ja rautasulfidi mineraaleja. Maa- ja kallioperässä olevat rautapitoiset mineraalit liukenevat ja rapautuvat jatkuvasti. Joutuessaan veteen hapettomiin olosuhteisiin rautamineraalit saattavat saostua vesistön pohjalle. Kun vedenpinta laskee nämä rautasaostumat päätyvät yhteyteen hapen kanssa ja hapettuvat taas liukoiseen muotoon, täten lähtien liikkeelle ja aiheuttaen samentuman vesistöön.
Vedenlaatu ja happipitoisuus parani syyssateiden takia syys-lokakuun vaihteeseen mennessä ja veden sameus väheni merkittävästi. Saittajoen vedenlaadun tarkkailu kuuluu osana Ikkarin hankkeen säännöllistä ympäristötarkkailua. Vuosien 2021–2024 tarkkailutulosten perusteella Saittajoen veden rautapitoisuus on ollut jokaisella näytteenottokerralla korkeampi kuin talousveden laatusuosituksissa annettu sallittu maksimipitoisuus. Saittajoen luontaiset mangaanipitoisuudet ovat myös olleet pääsääntöisesti liian korkeita verrattuna talousvedelle asetettuihin laatuvaatimuksiin. Rauta- ja mangaanipitoisuudet voivat aiheuttaa veteen esteettistä haittaa, värjätä veden harmaaksi tai tummaksi ja aiheuttaa tunkkaista hajua tai makua.
Sameuden lähteeksi todetulla uomalla sekä Saittajoen alavirralla käytiin toisen kerran lokakuun alkupuolella tarkastamassa tilanne, jolloin samentuman todettiin vähentyneen merkittävästi ja vedenlaadun parantuneen. Samentumaa aiheuttanut uoma lisättiin Ikkarin pintavesitarkkailuun ja säännöllisen vesinäytteenoton piiriin, jotta mahdollisia muutoksia voidaan jatkossa tarkkailla vesinäytteenotoin.
Kiitämme aktiivista ilmoittajaa tapauksen nopeasta raportoinnista yhtiölle. Samentuman lähde saatiin selvitettyä, koska ilmoitus tuli yhtiölle välittömästi samentumisen havaitsemisen jälkeen, ja tilannetta päästiin tutkimaan.
Palautetta ja ilmoituksia yhtiölle voi jättää joko avoimena palautteena tai karttapohjaisena palautteena. Tarvittaessa voi olla myös suoraan yhteydessä yhtiön henkilökuntaan (linkki yhteystietoihin).
*Artikkeli on julkaistu ikkari.fi -sivustolla ensimmäisen kerran 27.3.2025 12:14